Ne, jotka elelevät muistoissa..

Otsikosta voi jo ehkä päätellä, mistä aijon kirjoittaa. Ajattelin kirjoittaa kaneistani, jotka ovat jo menehtyneet hetki/vuosia sitten. Kerron samalla minulle läheisimmistä kaneista, ja nykyisteni kanien kuulumisia.

 TÄPLÄ:

Aloitetaan minun ihan ensimmäisestä kanistani, eli Olipa Kerran Esprit, tutummin Täplä. Täplä oli siis eläinkaupasta ostettu hermeliini, joka oli tullut sinne kasvattajalta. Olimme äitini kanssa jutelleet kanin hankinnasta, kun en halunnut marsua tai hamsteria, ja äiti ei halunnut gerbiileitä, koska muistuttavat häntänsä vuoksi liikaa hiirtä. Noh, päädyimme kaniin, ja menimmekin äitini kanssa seuraavana päivä käymään taikatassussa. Heti kun näin Täplän, sanoin, että haluan tuon!. Täplä varattiin meille ja haimme sen viikon päästä.

Olin onnessani kun sain kanini meille. Olihan sillä ikää jo vuoden verran, mutta en ole KOSKAAN tavannut niin täydellistä kania, kuin mitä Täplä oli! Se oli kuin pehmolelu ja sitä ystyi pitämään miten vain sylissä, niin herra ei ollut moksiskaan.

Viikko ennen jouluaattoa, Täplä lopetettiin. Olimme käyneet eläinlääkärillä vähän väliä varmaan kuukauden verran, koska Täplän silmä rupesi mätimään. Sillä oli antibioottikuuri, sen silmää putsattiin yms, mutta viimeisellä reisulla, eläilääkäri totesi, että mätä on levinnyt aivoihin.. Täplä siis lopetettiin. Täplä ehti olemaan minulla vain puoli vuotta..

(Anteeksi näiden kuvien laadut..)

SARA:

Silloin, kun Luppa oli ollut minulla vuoden, päätimme hankkia sille kaverin. Sara oli myös hermeliini, ja haettiin suoraan kasvattajalta. Eli siis Olipa Kerran Sara. Sama kasvattaja kuin Täplällä. Saraa oli ihana käsitellä, eikä ikinä purrut minua, vaikka murisikin kun häkkiin meni. Se oli silti omalla tavallaan ihana. 

Käytiin kerran eläinkauppassa järjestetyissä näyttelyissä, joissa Sara tuli toiseksi. Taisivat olla minun ensimmäiset ja viimeiset näyttelyt.

Sara oli minulla myös sen puolivuotta, kunnes yhtenä aamuna menin antamaan kaneille ulos aamupalaa (olivat ulkohäkissä) niin ihmettelin, miksei tuttua murinaa kuulunut. Sitten tajusin, että Sara ei ollut häkissään. Juoksin sisälle, kerroin äidille, pistin ilmoituksia facebookkiin ja kaikkialle. Kaveritkin tulivat etsimään, mutta ei löytynyt.. Sara oli tunkenut itsensä aidan rakojen välistä ja häippässyt.. Sara oli toinen kani, joka kuoli..

LUPPA:

Sitten on Luppa.. Toinen kanini Täplän jälkeen. Luppahan on esiintynyt jo täällä blogissakin. Lupan ostin samasta eläinkaupasta, kuin silloin aikoinaan Täplän. Sara hommattiin Lupalle kaveriksi, sitten kun Luppa oli meillä n. vuoden asunut.

Luppahan kuoli reilu kuukausi sitten, luultavasti vanhuuteen. Lupalla oli siis kolmevuotta ollut pitkittynyt hengitystieinfektio, mihin ei mikään lääkekuuri auttanut. Eläinlääkäri sanoi, että jos yleiskunto laskee, niin heti pitää  tuoda piikille. Mutta kas, se jaksoi aivan hyvin kolme vuotta! Possultahan se kuulosti, mutta se teki Lupasta vielä ainutlaatuisemman <3.

Sitten tuli se päivä... En tajunnut päivällä sitä, kun Lupalla ja Hattaralla oli kaikki ihan hyvin. Ainut, mitä ihmettelin, oli se, kun Luppa ei syönyt iltapalaa. Noh, en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota ja rupesin nukkumaan. 

Yöllä, n. kahden aikoihin, poikaystäväni heräsi hirveään meteliin, ja näki kuinka pariskunnan häkissä menee vain valkoinen viiru nopeasti, ja tajusi Hattaran hyppivän pitkin seiniä. Hän ihmetteli sitä ja jäi kuuntelemaan.Hän kuuli, kuinka Luppa hengitti hitaasi ja pitkiä vetoja. Sitten se loppui. Hän ei tiennyt, antaisiko minun nukkua rauhassa aamuun vai herättää minut nyt, mutta hän onneksi tajusi, mikä minulle on parasta, ja herätti minut heti kun hengitysloppui. Kun heräsin hieman, hän kielsi minua katsomasta häkkiin ja käski minun kuunnella. Olin 2sekuntia hiljaa, syöksyin pistämään valot päälle, ja kun katsoin häkkiin, rupesin itkemään aivan järkyttävästi.. Poikaystäväi haki Lupan häkistä minulle, kun itse en vain pystynyt. Silittelin Luppaa varmaan tunnin verran, käärisin vilttii, ja seuraavana päivä Luppa haudattiin. Luppa eli 5vuotta ja 5kuukautta, toivottavasti se nautti elinvuosistaan <3

 Anteeksi pitkät selitykset, mutta tosi ihanaa, jos joku jaksoi lukea tämän. Moniakaan ei varmaan kiinnosta.

Ja jotkut varmaan osasivat teksteistä päätellä, että läheisimmät kanit, jotka minulla on/on ollut, ovat enää muistoissamme. Eli lälheisimmät minulle olivat Luppa ja Täplä. Tällä hetkellä on niin tyhjän oloista, kun noista kolmestakaan ketään ei tunnu sellaiselta noh,, you know. Ovathan nuo kaikki minulle tärkeitä ja rakkaita, mutta ketään niistä ei voi koskaan olla sellainen, mitä Luppa tai Täplä oli..