Surun yö.. 1.9.

Surullisia uutisia.. Luppa nukkui viimeyönä pois.. Poikaystävä kertoi kellon olleen 02.05. kun hengitys lakkasi kuulumasta.. Lupalla on nyt siis ollut kolme vuotta pitkittynyt hengitystieinfektio, mutta ei se herran elämää ikinä haitannut. Se oli yhtä energinen kuin ennenkin ja eläinlääkärikin sanoi silloin aikoinaan, että jos Lupan yleiskunto ei laske, ei sitä tarvitse lopettaakkaan. Reilu viisi vuotta herra täällä jaksoi paahtaa, kolme vuotta hengitys ongelman kanssa (joka sai sen kuulostamaan possulta). Se teki siitä todella ainutlaatuisen.

Yöhän meni niin, että poikaystäväni heräsi siihen, kun Hattara juoksi pitkin häkkiä ihan hullun lailla ainakin 10 minuuttia, ja kun Hattara rauhottui, poikaystäväni kuunteli.. Ei kuulunut kuin pitkiä hengähdyksiä. Sitten ei kuulunut enään mitään. Siinä kohtaa poikaystäväni herätti minut, kysyi olinko hereillä ja sanoi, että "älä kato häkkiin.." hämmennyin hieman, jonka jälkeen hän käski kuunnella.. Ei kuulunut röhkintää. Menin paniikkiin, pistin valot päälle ja rupesin itkemään hulluna. Tämä oli ensimmäinen tälläinen kerta, ja se oli jotenkin niin.. En tiedä edes miten sanoin kuvailisi..

Luppa haudattiin tänään pihanperälle vilttiin käärittynä. Toivon, että se ei kuollut kärsien. Se oli ihana kani, enkä koskaan tule unohtamaan sitä<3 

R.I.P. Luppa <3

Niin rakas <3!