Maaliskuun aikana Hattara alkoi kärsiä elämänsä ensimmäisistä hammaspiikeistä. Aluksi en osannut edes epäillä, että neidillä sellaisia olisi, heinää kumminkin söi (mutta vähemmän), mutta kani vain laihtui. Eläinlääkärillä käytiin, ja pahat hammaspiikithän neidillä oli. Siinä kohtaa oli helpotus, että syy neidin laihtumiselle löytyi.
Mutta ei tarvinnut mennä kuin n. kuukausi eteenpäin, ja piti mennä uudestaan Hattaran kanssa eläinlääkärille. Tällä kertaa tajusin todella nopeasti, että kyse on taas hammaspiikeistä. Eläinlääkärille päästyämme, Hattara jälleen rauhoitettiin ja suuhun katsottiin. Eläinlääkäri hiljeni hetkeksi ja käski minunkin kurkata suuhun. Sen lisäksi, että hammaspiikit olivat n. kuukauden aikana uusiutuneet, ne olivat myös kolme kertaa pahemmat. Tässä kohtaa vedet tulivat jo silmiin, ja tiesin mikä tässä kohtaa oli kanin kannalta paras ratkaisu. Niinpä Hattara vaivutettiin 1.4 ikiuneen (kivasti vielä aprillipäivänä..). Tämä lienee suurinsyy siihen, miksi tännekkään ei ole tullut postauksia.
 |
| Lepää rauhassa <3 |
Hattaran kuoleman jälkeen, kaikki tuntui menevän suoraansanottuna päin helvettiä. Kanit ei kiinnostanut enään lainkaan samalla tavalla. Jotenkin Hattaran kuoleman myötä kuoli myös kani innostus. Siinä kanissa vain oli sitä jotain. No mutta, mullahan oli tässä kohtaa vielä Leeko, Nova ja Tiko.
Aloin seurustella uuden poikaystäväni (tai jos virallista termiä käytetään niin avopuolisoni) kanssa hieman ennen Hattaran lopetusta. Tottakai tämä nykyinen mieheni (?sori, en osaa käyttää siitä oikein mitään järkevää termiä) alkoi viettää paljon aikaa luonani, jonka vuoksi aloin miettiä elukoille uusia asumisjärjestelyjä. Sitten tuo mies itse ehdotti, että makkari kokonaan kanien ja hiirien käyttöön (asuin siis kaksiossa), joten tuumasta toimeen. Makkari vedettiin komppareilla puoliksi niin, että Tiko toisella puolella ja Leeko sekä Nova toisella puolella. Hiiret valtasivat yhden hyllyn kanssa pienen alueen.
Tämä järjestely ei ollut maailman paras, mutta hetken se toimi. Toki Tiko kusi entistä enemmän lattialle ja haastoi riitaa Leekon ja Novan kanssa. Jossain kohtaan se alkoi sietää kaksiossa jonkin verran, eikä kokoajan haastanut riitaa. Hetken rauha maassa.
Sitten mentiin parikuukautta eteenpäin. Piti alkaa miettiä isompaa asuntoa eläintarhan kasvaessa (muutama käärme siis..) ja kun mieheni tyttären pitäisi mahtua käymään yökylässä. Ja asunossa oli niin huono ilmanvaihto ja ties mitä muita ongelmia, että minä ja hiiret sairasteltiin. No, isompi asunto löydettiin ja päästiin muuttamaan. Kolmio, lähempänä keskustaa ja elukat sai oman huoneen ja me oma makkari.
Kumminkin tämän aikana olin tullut päätökseen, että Tikon piti lähteä. Olin itselleni aina vannonut, että multa ei yksikään kani lähde kuin on oikeasti sen aika, mutta Tikon kohdalla oli pakko tehdä poikkeus. Se alkoi stressata loppuaikana kaksikosta ihan liian paljon, kuseksi kokoajan vain enemmän pitkin lattioita, metelöi öisin ihan jäätävästi ja mitähän vielä.. Niinpä Tiko lähti viime perjantaina Turkuun uuteen, hyvään, kotiin. Ainoaksi kaniksi. Tottakai tämäkin surettaa, enkä ole oikein vieläkään tainnut asiaa sisäistää, mutta näin on minulle, ja etenkin Tikolle, parasta.
Tässä taisi olla tiivistettynä kaikki oleellisimmat, tähän hetkeen tapahtuneet asiat. Tässä vielä kaksikon oloista kuvat, ja joku kerta voin esitellä karvasiten elukoiden huoneen paremmin.
Ppsst... Blogi luultavasti muuttuu kani blogista eläintarha blogiksi, joten jatkossa tänne voi ilmestyä juttua kaneista, käärmeistä, hiiristä tai mahdollisesti rotista.
